Tämä on lähinnä jatkoa edelliseen kirjoitukseeni "Koira ihmisen korvikkeena"

Aihe käsittelee samoja asioita, ja tästä riittäisi varmasti pitkäksikin aikaa ajattelemista ja vatvomista. Varförkö? Koiran ja ihmisen ominaisuuksia on verrattu aikojen aluista lähtien, ja joka torvesta toitotetaan että ihmisen on oltava koiran johtaja. Itse kasvatan eläimiäni niin, että heti kun ihminen lopettaa todistelevansa olevansa johtaja, voi alkaa todellinen kumppanuus koiran kanssa. Sitä se kuitenkin on.

Koirahan on vahvempi kuin ihminen - suhteessa. Koira voi raadella ihmisen hengiltä hampaillaan, mutta todellisessa kaksintaistelussa ei ihmisellä kovin paljon jakoa olisi. Kertookohan tämä toisen alkukantaisuudesta - menetämmekö kyvyn puolustaa itseämme kehittyessämme muilla osa-alueilla?

Ihmisen elämä olisi ollut lähes toivotonta ilman koiria, tosin sopeutumista olisi tietenkin ollut. Poliisikoirat, tullikoirat, huumekoirat, pommikoirat, vahtikoirat, seurakoirat, harrastuskoirat... niiden olemassaolemattomuus tekisi monen ihmisen elämästä köyhempää ja joutuisimme kehittämään muita vastaavia tapoja tehdä meille jo ennestään tuttuja asioita.

Koiran, kuten ihmisenkin saa "palkattua" tekemään asioita, ilmaiseksi se ei niitä kuitenkaan tee, eikä varsinkaan jos sitä pyydetään tältä pelolla halliten. Koirankin on koettava pyydetty asia kannattavaksi tehdä. Koirathan oppivat lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan - kyse on enemmänkin siitä miten ihminen itse koiran kouluttaa ja totuttaa tähän. Koirillehan ei ole minkäänlaisia oppivelvollisuuksia ym. Johtuisiko tämä ei-oppivuus sitten siitä?

Niin noh, miksi vertailla kahta täysin erilaista olentoa?

Voisiko tämä toinen kuitenkin korvata toisen seuran? Ovathan koirat jopa kasvattaneet ihmislapsia. Niistä on tullut erilaisia kommunikoinnissa, mutta niiden aivojaekkeiden on nähty toimivan kuitenkin vastaavalla tavalla verrattuna omanikäisiinsä muihin lapsiin, joiden kasvattajana on ollut ihmiset.

Pitänee taas miettiä uusia lähestysmiskulmia asiaan.