Blaah... Taidan avata sanaisen arkkuni - vaihteeksi.

Minä olen kennelin tyttönä elänyt, ja minusta oli käsittämätöntä kun meille tuli sekarotuinen koira ollessani 4v. Koiralla ei ollut papereita ja se oli omituisen näköinen.

Pienenä sitä oppi pitämään kaikenlaisista koirista, niitä näki näyttelyissä (seropeja mätseissä ja tutuilla) ja siten alkoi jo muodostua omia mieltymyksiä eri koirarodusta ja sitten tietenkin omia suosikkirotuja (kasvattamamme rotu oli tietenkin tämän tytön suosikki - kuinkas muutenkaan).

Millä tavoin sitä sitten arvostelee, että kumpi koira on parempi toistaan?

Mielestäni on todella ahdasmielistä ajatella rotukoiria sairaampina kuin sekarotuisia - tänään kävin jo keskustelua netissä rotukoirien terveystilastoista - niin, juuri niistä terveystilastoista, joita sekarotuisilla koirilla ei ole. Jos sekarotuisten koiran pennuttamiseen ja rekisteröintiin (jos siis nämä pääsisivät rekisteriin) vaadittaisi terveystutkimukset niin olisiko sairaampia sekarotuisia koiria loppujen lopuksi enemmän? Mikä on pentukuolleisuus? Mitkä ovat perinnöllisiä sairauksia? Mitkä yhdistelmät ovat vahvaluontoisia ja mitkä yhdistelmät pehmeämpiä koiria? Itse ottaessani sekarotuisen tiesin ottavani kotiini 60kg paketin kysymysmerkkejä. Osasin epäillä ja tehdä omia ajatuksia siitä mitä tuleman pitää niiden rotujen perusteella mitä koirassa on (ja tätäkään ei aina edes tiedä), mutta todellisuus oli kuitenkin melko erilainen kuin millaisen kuvan päässäni loin molemmat risteytysrodut kuitenkin tuntien.

Onko nelijalkainen söpö kysymysmerkki parempi vaihtoehto kuin nelijalkainen, josta tiedät rodunomaiset piirteet ja osaat valita rodun tarpeidesi ja toiveidesi mukaan?
(ts. jos lemmikkini katoaa, tiedän mieluummin että se on kuollut, kuin se, etten tiedä siitä mitään --> mielestäni tiedottomuus on aina pahempaa).

Ok - se voi olla omistajan mielestä ihan hyvä ratkaisu kokeilla seropia, onhan se halvempi ja sen näkee sitten mitä siitä tulee. Koiranomistajan / -ostajan tulisi kuitenkin aina kysyä itseltään ennen pennun ostoa: ENTÄ JOS.
Kysynpä seropien kannattajilta muutaman tällaisen kysymyksen:
- ENTÄ JOS koiralla ilmenee perinnöllinen sairaus, joka saattaa johtaa hoitamattomana koiran kuolemaan? Mistä saat koiran sisarusten nykyisten omistajien yhteystiedot? Tahtoisitko että sinulle ilmoitetaan mikäli tällaista ilmenee? Mistä sinun yhteystietosi saataisiin? Miten voidaan varmistua ettei samoilla vanhemmilla enää teetetä pentuja? Olisiko pentujen myyjä vaihtanut numeroaan vai tuliko se sinulle toisen käden kautta?
- ENTÄ JOS koira ei vastaakaan odotuksiasi? Entä jos siitä tulee liian iso? ...liian kovapäinen? ...liian riistaviettinen? ...liian vahtiviettinen?
- ENTÄ JOS joudut luopumaan koirasta jonkin em. ongelman, tai muun ongelman vuoksi? Voitko luovuttaa koiran ja ajatella että kaiken tarvitseman tuen saa kasvattajalta? Vai neuvotko ongelmakoirakouluttajalle (joka saattaa kouluttaa koirasta vielä isomman ongelman?) Vai veisitkö piikille jo rakentamasi ongelman?

Vastaan rotukoiran omistajana omien mielipiteideni mukaan:
- Jos koiralla ilmenee perinnöllinen sairaus, koen jopa velvollisuudekseni ilmoittaa tästä koiran kasvattajalle, joka infoaa asiasta koiran sisaruksen omistajia. Jos kasvattaja ei ole "kunnon" kasvattaja ja kerro asiasta, saan uusien omistajien tiedot kennelliitosta.
- Rotukoirasta tiedän minkä kokoinen siitä tulee, millainen on rodun tyypillinen luonne, ja mitä koko pakkaus sisältää. Koirani on yksilö, ja voin keskustella rodusta ja samankaltaisista kokemuksista rotujärjestön ihmisten kanssa ja parhaimmassa tapauksessa alaosastojen ihmisten kanssa, ja näin saada apua jo kokeneilta ihmisiltä mahdollisiin ongelmiin.
- Jos joudun luopumaan koirasta, aion antaa hänelle kasvattajan yhteystiedot ja kasvattajan tuki siirtyy varmasti koiran mukana. Myös rotujärjestö ja alaosastojen porukka on saavutettavissa jos kysyttävää tulee tai ongelmia. Se on niin vankka piiri että siinä ei helposti yksin jää, ei usein vaikka tahtoisi. Siellä on jo ennestään kokeneita ihmisiä jotka tuntevat rodun ja sen eri yksilöiden piirteitä ja osaavat kokemuksen pohjalta auttaa - ei ole verrattavissa suomi24-yleistä koirista -palstaan joka pursuaa mututietoa ristikkäin kaiken kanssa.

Sekarotuisten omistajien keskuudessa (siis niitä ennen kaikkea kannattavan henkeen ja vereen) kuulee usein sen, että hänen koiransa on erilainen kuin muut. Erilainen kuin muut miljoonat koirat? Neljä jalkaa, häntä ja kuono. Todella erikoista. Rotukoirissa on yhtä paljon yksilöitä kuin on koiria, ja samoin sekarotuisissakin. En usko, että kovin syvällisesti ajattelevat ihmiset voivat luokitella koiran erilaisuutta vain ulkonäön perusteella. Ja tämän elinikäni aikana en ole nähnyt kahta samannäköistä koiraa ikinä. Koulukaverit taannoin ihmettelivät miten tunnistan kaikki 7 keltaista doggiamme toisistaan - yksikään ei ollut samanlainen ja minusta kysymys oli melkoisen absurdi, vaikka olinkin vasta kuudennella luokalla. Kuinka erilainen koiran pitää olla? Eikös sen omistajankin pitäisi olla erilainen? Katkoisitko jalkasi tai tatuoisit naamasi vihreäksi ollaksesi erilainen? Vai uskotko, että ihmiset voivat myös olla erilaisia, vaikka ovatkin kaikki vain "ihmisiä". Koiraroduissa on sentään enempi valinnanvaraa kuin ihonväri.

Sitä puhutaan, että ei tahdota "pilallejalostettuja koirarotuja". Onko niitä pakko ottaa? Vai onko tämä ihmisen omaa laiskuutta tutkia hiukan haaveilemansa rodun historiaa ja terveystilastoja? Kolme klikkausta jalostustietojärjestelmässä vaikuttaa ylitsepääsemättömältä. Alkukantaisia koirarotuja on vielä paljon ja näistä löytää varmasti mieleisensä. Ja seropithan ovat rotukoirien jälkeläisiä. Miten tämä yhdistelmä täsmää: sairas + sairas = terve? Kuvitteleeko seropifanit oikeasti tämän olevan kiveen kirjoitettu fakta vai pelaavatko ne uhkapeliä eläinten elämillä? Melkoisen raakaa touhua näin maalaisen silmin katsottuna.

Mikä sitten on pilallejalostettu koira? Se on koira, jonka terveyttä tutkitaan ja katsotaan mitä kannattaa risteyttää jotta rodusta saataisiin terveempi ja pitkäikäisempi. Harvassa on ne kasvattajat jotka risteyttävät sairaita koiria. Mielestäni tieto onkin edelleen parempi kuin laatikollinen kysymysmerkkejä. Tätä on kuolettavan usein seropien pennutus. Mitäs meinaatte tällaisesta kaavasta:
ROTUKOIRA: sairas + terve = sairas tai terve
ROTUKOIRA: terve + terve = sairas tai terve
SEKAROTUINEN: ? + ? = terve
En tiedä kenen ihmisen päähän tuollainen yhdistelmä sopii, mutta omaani ei ainakaan.

Sanottiin tuolla yhdellä foorumilla, että koiralla pitäisi olla muutakin käyttöä kuin näyttelyt. Ajatellaas:
Sakemanni: paimenkoira / palveluskoira / seurakoira / vahtikoira / näyttelykoira
Tanskandoggi: seurakoira / vahtikoira / näyttelykoira

Lista jatkuisi loputtomiin, mutta onko tuossa jo KAHDESSA rodussa ihmiselle liian vähän valinnanvaraa? Tai sitä, että koirasta on moneen (on myös rotuja jotka ei sovellu pelkästään seurakoiraksi. Jos näitä on rotukoirissa, niin tottakai näitä on myös sekarotuisissa - vai eikös sekarotuiset ollutkin parempia?) Ja rotukoiria, jotka soveltuvat moneen tarkoitukseen tai vain muutamaan on useita erilaisia - erivärisiä, eri turkkisia, eri kokoisia, eri luonteisia, eri näköisiä ja eri nimisiä.

Toiset on vihaisempia kuin toiset?
Koiran agressiivisuus ja käyttäytyminen on rodunomaista toimintaa, toisilla on enempi viettejä kuin toisilla. Molempia (sek.rot & rot.) on väärissä käsissä, ja vika on yleensä siellä remmiräyhän poikkihihnan toisessa päässä - ja usein myös sen päässä. Poistaako seropien jalostus koirasta vietit? Se ei ole edes tarkoitus jalostuksessa, sillä rodut tulisi pitää rodunomaisena. Millainen on rodunomainen seropi? Vai onko sen viettimäärä täysin kysymysmerkkiä? Onko tämä koirien ominaisuuksien poistaminen todellisuudessa sitä että ihminen tahtookin jonkun muun eläimen kuin koiran mutta kuitenkin että sitä voi kutsua koiraksi. Ikävä tosiasia on että kaikilla koirilla on viettinsä, tarpeensa, tekemisensä, lempilelunsa, luonteensa ja ominaisuutensa.

Itselläni on sekarotuinen koira, joten tämä ei sorsimista.